Olen Hanna, reilu kolmekymppinen shelttiharrastaja Espoosta. Kotoisin olen Torniosta, mutta Oulun opiskeluvuosien ja Saksassa suoritetun vaihto-opiskelun jälkeen muutin töiden perässä Espooseen syksyllä 2004. Koulutukseltani olen KTM, pääaineenani markkinointi - valmistumiseni jälkeen työskentelin lähes neljä vuotta IT-alan palvelumyynnin parissa kansainvälisen suuryrityksen palveluksessa, kunnes kesällä 2008 tein täydellisen alanvaihdoksen ja nykyään päiväni kuluvat lemmikkitarvikkeiden markkinoinnin parissa. Ja koiratkin pääsevät mukaan töihin, mikäs sen mukavampaa ;)

Lapsuudenkodissani minun ja siskoni lemmikkinä oli pieni ja pippurinen pk. chihuahua, mutta sen siirryttyä sateenkaarisillalle vierähtikin kymmenen vuotta ilman jaloissa pyörivää karvakasaa. Parempi niin, railakkaisiin opiskeluvuosiin ei olisi koira sopinutkaan. Vähitellen kuitenkin elämäntilanne alkoi vaikuttaa sopivalta koiran hankinnan kannalta, ja kuume kasvoi hurjaa vauhtia siskoni Elinan jo edesmennyttä pk. collieta Lenniä ja nykyistä pehkopoikaa Lucaa seuraillessa. Näiden tapausten perusteella lassiekoira vaikutti varsin kivalta rodulta, mutta miksi niiden pitää olla niin suuria...? Tähän vastaus oli tietysti sheltti - colliemaista kauneutta pienemmässä paketissa. Kyllä koira pitää syliin saada! :) Kun rotuvalinta oli selvä, alkoi sopivan pennun etsintä - tässä suurena apuna oli rakas siskoni, kiitos Elinalle :) Etsinnät aloitettiin helmikuussa 2007 ja kaikki eteni lopulta yllättävän nopeasti - Leevi syntyi juuri ennen vappua ja juhannussunnuntaina mökiltä palatessani hain pennun kotiin. Lassi puolestaan kotiutui kesäkuussa 2011 yli vuoden etsinnän ja odottelun jälkeen.

Leevin kanssa pääharrastuksemme on ehdottomasti näyttelyt - kehiä on kierretty parinkymmenen näyttelyn vuosivauhtia eikä loppua näy; näyttelyhulluus on vienyt mennessään. Myös muutamiin tottelevaisuuskokeisiin on vaihtelevalla menestyksellä osallistuttu ja agilityä on satunnaisesti harrasteltu omatoimisesti sekä muutamilla kursseilla. Lassin harrastukset määrittyvät vähitellen pojan kasvaessa, aika näyttää mihin touhuihin pallerolla on edellytyksiä.

Kasvattajan peruskurssin kävin marraskuussa 2008 ja kennelnimi Calbes myönnettiin kesäkuussa 2009. Minkäänlaisia pentusuunnitelmia ei kuitenkaan ole (kohtalaisen mahdoton yhtälö vain uroskoirien omistajalle) - kasvattajakurssin kävin mielenkiinnosta ja "yleisen koirasivistyksen" vuoksi. Kennelnimeä puolestaan hain kun sopivan keksin ja halusin "varata" sen itselleni - jos ei tuo nimi olisi ollut vapaana niin sitten olisi jäänyt kokonaan hakematta. Tarkoitus on osallistua myös kasvattajan jatkokurssille jossain vaiheessa.

Mainittakoon vielä, että olen Suomen Kennelliiton ja Shetlanninlammaskoirat ry:n jäsen. Kuulun myös pääyhdistyksen paikallisen alaosaston Etelä-Suomen Sheltit ry:n hallitukseen. Shelttiharrastajien parista olen saanut paljon uusia ystäviä - kaiken muun hyvän ja kauniin lisäksi ihana rotumme myös yhdistää ihmisiä. Minuun ja shelttipoikiini voi törmätä todennäköisimmin kehien laidoilla sekä Etelä-Suomen Shelttien tapahtumissa - tervetuloa moikkaamaan uudet sekä vanhat tutut ja viihtyisiä hetkiä sivuillamme!